Kommunikointi on nykyään tosi nopeaa. Mutta sehän ei ole muuttunut vain nopeammaksi, vaan se, on muuttunut rakenteeltaan erilaiseksi.
Ennen sanalla oli paino.
Nyt sanalla on nopeus.
Ajatus muuttuu viestiksi oikeastaan ihan saman tien. Tunnereaktio ei ehdi jäsentyä ennen kuin se on jo sormissa ja tekstinä jonkun ruudulla. Kanava kommunikointiin on aina auki ja toinen ihminen aina tavoitettavissa. Sanoma lähtee keskeneräisenä ja sitä muokataan sitten lennossa.
Tämä muuttaa vuorovaikutuksen biologista rytmiä.
Ennen sanojen ja niiden sanomisen välissä oli tilaa.
Aiemmin puhelu piti ajoittaa.
Kasvokkain sanoessa seisottiin vastakkain.
Kirje tai viesti ehti muotoutua ennen lähettämistä.
Kommunikoinnin kulmasta se tarkoitti sitä, että
tunne kerkesi tasoittua
ajatus ehti tarkentua
Turhat asiat putosi pois
Asia jalostui.
Jos sanoi jotain väärin, asia ei korjaantunut sekunneissa. Se piti kohdata uudelleen. Tämä teki sanoista painavia jo ennen kuin ne sanottiin.
Ja hermosto sai selkeän syklin:
sanon -> asia on sanottu -> tilanne sulkeutuu.
Nyt: reaktiot keskustelevat keskenään
Nykyelämän kommukikaatiossa ei enää ole näitä viiveitä ja sulattelutaukoja.
Asia voidaan laittaa eteenpäin ilman sen kummempaa ajattelua.
Korjaus voidaan lisätä heti perään. Voi olla että jää laittamatta.
Muutaman minuutin päästä voidaan sitten selittää.
Kommunikointi ilman suodattimia tarkoittaa sitä että tunteet ja reaktiot alkavat keskustella keskenään.
Ärsytys vastaa ärsytykseen.
Puolustus herättää puolustuksen.
Nopeus voittaa tarkkuuden.
Keskusteluja käydään paljon, mutta sanoma ohenee.
Hermoston näkökulmasta tämä on jatkuvaa hienovaraista hälytystilaa. Yksi viesti seuraa toista, eikä keskustelulla ole selkeää alkua tai loppua. Asia ei tunnu tulevan valmiiksi, vaikka siitä puhutaan pitkään.
Miltä tämä näyttää kotona arjessa
Tämä ei näy vain työviestinnässä tai somessa.
Se näkyy kotona ihan samalla tavalla.
Sanot jotain yksinkertaista. Muistutat aikataulusta. Pyydät lasta laittamaan tavarat paikoilleen. Kerrot, että kohta syödään.
Televisio on päällä.
Yhdellä on kuulokkeet korvilla.
Toinen selaa puhelinta.
Sanot asian kerran. Kukaan ei reagoi.
Sanot uudelleen. Ehkä hieman kovempaa. Saat puolihuolimattoman vastauksen, mutta mikään ei muutu. Kolmannella kerralla huomaat kehossa, että nyt ärsyttää.
Ärsytys ei synny itse asiasta.
Se syntyy siitä, että et tullut kuulluksi.
Ennen kilpailit ehkä toisen ihmisen huomion kanssa. Nyt kilpailet laitteiden, ilmoitusten ja algoritmien kanssa. Huomio on jatkuvasti hajautunut.
Kun sanoma ei pysäytä ketään, hermosto rekisteröi sen. Ei tietoisena ajatuksena, vaan kokemuksena: minun ääneni ei kanna. Ja hermostolle se on turvattomuuden signaali.
Sitten kun tämä toistuu tarpeeksi kauan, huomaat että sun kommunikointityyli muuttuu. Kielenkäyttö alkaa olla terävämpää ja puhe on ehkä nopeampaa ja äänentasoltaan voimakkaampaa. Alat hokea asioita.
Toinen vaihtoehto on että vetäydyt.
Miten tämä liittyy naiseuteen/äitiyteen?
Naisen hermosto lukee vuorovaikutusta herkästi. Se lukee ja tulkitsee sävyjä, taukoja ja katsekontakteja. Nainen huomaa heti jos sanojen ja tunnetilan välillä on ristiriita.
Kun sanotaan suoraan ensimmäisestä tunteesta ja toinen kuuntelee puoliksi, viesti ei oikeastaan kohtaa ketään. Jos toinen päästää suustaan jotain mikä nousee ensimmäisestä tunnetilasta ja toinen räplää samalla puhelinta sanoma ei ehdi alunperinkään selkeytyä eikä sitä ehditä vastaanottaa kunnolla.
Silloin syntyy helposti väärinymmärrys tai taas uusi reaktio.
Keskustelu ei sulkeudu, vaan jää roikkumaan.
Se on pieni asia kerrallaan, mutta hermostolle jatkuva kuormitus.
Hermostolle tämä tarkoittaa tulkintatyötä jatkuvasti.
mitä hän oikeasti tarkoitti
miksi vastaus tuli noin
kuuliko hän edes
pitäisikö sanoa uudelleen
Tämä työ on kommunikoinnin metatyötä. Nykymaailmassa hermosto tekee sitä taukoamatta.
Etkä sä pelkästään sano yksittäisiä asioita vaan pidät kasassa eri kokonaisuuksia. Yhdistät aikatauluja, huolehdit siirtymiä, tarkkailet tunnelmia ja rekisteröit tarpeita. Kaikkeen tarvitaan tätä vuorovaikutukseen liittyvää metatyötä.
Sitten kun kommunikoinnissa määrä korvaa laadun, se näkyy levottomuutena, ärtymyksenä ja tuo kokemuksen siitä, että keskustelut vievät suhteettoman paljon energiaa.
Olemme siirtyneet kauas biologisesti rytmittyneestä kommunikoinnista, koska ympäristö suosii nopeutta. Mutta hermosto tarvitsee sulkeutuvia syklejä. Myös tässä asiassa.
Feminiininen kommunikointi palauttaa rytmin
Feminiininen kommunikointi on ihan eri asia kun alistuminen tai yliherkkä lapsenomainen äänenkäyttö.
Se tarkoittaa rytmiä ja rakennetta.
Se tarkoittaa, että tunne saa nousta, mutta se ei johda yksin keskustelua.
Feminiininen kommunikointi sisältää kolme osaa
1. Viive
Kaikkea ei sanota heti.
Tunne saa nousta ja asettua kaikessa rauhassa.
Ajatus saa kirkastua.
Kotona tämä voi tarkoittaa myös sitä, että sanoma annetaan vasta, kun huomio on koottu = Katsekontakti otettu. Puhelin laskettu hetkeksi pois.
Nainen ei kilpaile huomiosta. Hän rajaa tilanteen.
Tämä pieni viive laskee hermoston valmiustilaa jo ennen kuin sanaakaan on sanottu.
2. Jalostus
Asia muotoillaan niin, että se kestää.
Kun päästät suustasi sanoja harkitusti niitä ei tarvitse selitellä ja paikata jälkikäteen. Sun ei tarvitse käydä samaa keskustelua uudelleen ja uudelleen.
Yksi selkeä harkittu lause riittää, kun se on valmis.
3. Rajaus
Kaikkea ei käsitellä viestillä.
Herkkä asia siirretään kasvokkain.
Kaikkeen ei vastata heti.
Kaikkea ei tarvitse kommentoida.
Rajaus palauttaa keskustelulle alun ja lopun. Se poistaa jatkuvan aukiolon.
Miten tämä vaikuttaa sun elämään?
Kun feminiininen kommunikointi tulee tavaksi, arki muuttuu konkreettisesti.
Viestejä ei enää pyöritellä mielessä tuntikausia.
Viestien ja sanojen sävyjen arvuuttelu vähenee.
Asioita ei tarvitse hokea kokoaikaa.
Ääntä ei tarvitse korottaa tullakseen kuulluksi.
Hermosto saa takaisin sen, minkä nopea viestintäkulttuuri vei: selkeän syklin.
Sanotaan -> asia on sanottu -> se saa nyt olla.
Sitten kun sun hermosto ei jatkuvasti joudu kannattelemaan keskeneräisiä reaktioita tai kilpailemaan huomiosta, sun hermosto alkaa liikkua taas toiminnan ja vastaanottamisen välillä.
Sun ei tarvitse kovettaa itseäsi tullaksesi kuulluksi. Eikä sun tarvitse suurentaa itseäsi tullaksesi näkyväksi. Kun sulla on kommunikaation taustalla selkeä rakenne niin siinä tilassa vuorovaikutus ei ole enää kuormittavaa. Se on selkeää ja ajaa asiansa.
Ongelma ei ole puhumisen määrässä.Haaste ei ole siinä, että ihmiset puhuvat liikaa.
Haaste on siinä, että asia pääsee ulos ennen kuin se on valmis. Ja että huomio on vastaanottajan päässä hajallaan silloin kun se sanotaan.
Nykyinen ympäristö palkitsee nopeuden.
Hermosto palkitsee kypsyyden.
Kun viive ja rajaus palautetaan osaksi puhumista, sanoman laatu nousee automaattisesti.
Ja samalla naisen elämä rauhoittuu ihan vain palauttamalla siihen rakenteen takaisin.
Created with systeme.io