Meidät on opetettu siihen, että tieto syntyy päässä. Että ensin ymmärrämme, päätämme ja ohjaamme. Ja vasta sitten keho seuraa mukana.
Tämä malli toimii teknisessä maailmassa. Se toimii työssä, järjestelmissä ja päätöksenteossa.
Mutta biologisesti se ei ole näin.
Hermoston näkökulmasta valtaosa informaatiosta kulkee kehosta kohti aivoja. Tätä kutsutaan afferentiksi suunnaksi. Noin 70–80 % vagushermon säikeistä kuljettaa tietoa kehosta aivoihin, ei toisin päin.
Toisin sanoen: keho kertoo ensin. Mieli tulkitsee vasta sen jälkeen.
Naiselle tällä on erityisesti merkitystä, koska naisen hermosto on usein hienovarainen, tarkka ja ympäristöön reagoiva.
Mitä afferentti suunta tarkoittaa käytännössä
Keho kerää jatkuvasti tietoa:
- hengityksen rytmistä
- sydämen sykkeestä ja vaihtelusta
- lihasjännityksestä
- suoliston ja sisäelinten tilasta
- ihokosketuksesta ja lämpötilasta
- tilan äänistä ja mikroilmeistä
- toisen ihmisen äänensävystä
Ja keho käsittelee kaiken tämän ennen kuin ehdit ajatella mitään.
Ja silloin, kun keho havaitsee kuormitusta, se reagoi automaattisesti. Hengitys muuttuu. Lihasjännitys nousee. Keskittymiskyky heikentyy. Ärsykkeet tuntuvat voimakkaammilta.
Mieli rakentaa selityksen vasta tämän jälkeen.
Siksi niin usein ajattelemme olevamme “ärtyneitä”, vaikka todellisuudessa se on kehon viesti siitä, että se on ollut liian pitkään ylivireä.
Naisen hermosto nykyarjessa
Moderni arki suosii päinvastaista, efferenttiä, suuntaa, eli sitä että viesti kulkee päästä kehoon päin.
Eli ensin tehdään päätös, käytetään mieltä:
- tämä täytyy saada valmiiksi
- tämä ei ole iso asia
- jaksan vielä
Kehoa pyydetään sopeutumaan.
Naisella tämä korostuu, koska hän usein yhdistää kokonaisuuksia: perheen rytmiä, työkuormaa, tunnetilaa, tulevaa ja mennyttä. Tämä on korkeaa kognitiivista työtä. Se vaatii otsalohkon jatkuvaa käyttöä.
Mutta jos afferentti viesti, eli kehon ensimmäinen signaali,jää kuulematta, hermosto siirtyy vähitellen matalaan hälytystilaan.
Ei dramaattiseen paniikkiin vaan jatkuvaan hienovaraiseen valppautteen.
Tässä tilassa:
- keskittyminen pirstaloituu
- lepo ei tunnu palauttavalta
- ärsykkeet tuntuvat kovemmilta
- keho tuntuu kireältä ilman selkeää syytä
Tämä ei ole tahdonvoiman puutetta.
Se on afferentin tiedon ohittamista.
Miksi tällä on merkitystä naiseudelle
Naiseus hermostollisena tilana tarkoittaa kykyä liikkua aktiivisuuden ja vastaanottamisen välillä.
Polyvagaaliteorian näkökulmasta ventraalinen vagushermo liittyy sosiaaliseen läsnäoloon, pehmeyteen ja yhteyteen. Se aktivoituu, kun keho kokee olonsa turvalliseksi.
Turvallisuus ei synny ajatuksesta.
Se syntyy kehollisesta signaalista.
Jos nainen elää jatkuvasti päästä kehoon päin, hän voi suoriutua erinomaisesti. Mutta sisäinen kokemus muuttuu:
- hellittäminen vaikeutuu
- herkkyys muuttuu kuormittavuudeksi
- oma rytmi katoaa
Naiseus ei katoa. Se jää kuormituksen alle.
Miten tätä tietoa käytetään arjessa
Tämä ei ole vain ymmärrettävä ilmiö. Tätä voi käyttää.
Ensimmäinen muutos ei ole iso. Se on suunnan vaihto.
Ennen kuin päätät, pysähdy tarkkailemaan kehoa.
Esimerkiksi työpäivän aikana:
Ennen kuin sanot “jatkan vielä”, tarkista:
- miltä hengitys tuntuu
- missä kohtaa kehoa on jännitystä
- onko katse pehmeä vai kapea
Jos hengitys on pinnallinen ja hartiat kiristyneet, keho on jo vastannut.
Toinen käytännön harjoitus liittyy rajojen muodostumiseen.
Useinhan me yritetään muodostaa rajat ajatuksen voimalla.Päätetään rajat mielellä.
Mutta raja syntyy luontevammin, kun kehon signaali tunnistetaan ensin.
Kun huomaat:
- keskustelun aikana hengitys tihenee
- vatsa kiristyy jonkin pyynnön kohdalla
– hartiat nousee, kun joku odottaa sulta lisää
Kaikki tämä on afferenttia tietoa.
Mieli voi sen jälkeen jäsentää ja sanoittaa.
Näin syntyy hermostollisesti kestävät rajat.
Oikea järjestys
Keho aistii.
Mieli jäsentää.
Päätös syntyy yhteistyössä.
Kun tämä järjestys palautuu, kuormitus ei kasaudu samalla tavalla.
Ajattelu selkeytyy, koska se ei yritä korjata jo ylikuormittunutta kehoa.
Lepo alkaa tuntua syvemmältä, koska keho saa signaalin, että sitä kuunnellaan.
Naiseus muuttuu vähemmän suorittamiseksi ja enemmän läsnäoloksi.
Ja kun nainen alkaa elää afferentista suunnasta käsin, hänen ei tarvitse koko ajan ponnistella ollakseen tasapainossa.
Tasapaino alkaa syntyä sisältä päin.
Created with systeme.io