Helposti tulee mielikuva, että nykyelämä on helpompaa kuin ennen. Arki on sujuvaa, palvelut on monipuolisia, tiedon hankkiminen on nopeaa ja lähes kaiken voi hoitaa itse.
Verrattuna edellisiin sukupolviin, meidän elämä on teknisesti paljon mukavampaa. Joten ulkoisesti tämä on totta. Mutta ollaanko me sen ansioista nyt jotenkin vähemmän kuormittuneita?
Hermosto ei tunnu rauhoittuvan, vaikka elämä ei olisi edes erityisen kaoottista. Vaikka lepäämme, kierrokset ei silti laske. Ollaan koko aika valppaina. Vaikka ajattelemme olevamme rentoja, meidän alitajunta ei anna meidän rentoutua täysin. Se johtuu metatyöstä. Tiedostamatta asiat odottaa jossain taka-alalla huomiota.
Kaksikymmentä vuotta sitten arki oli konkreettisempaa
Kun ajattelen aikaa, jolloin olin nuori aikuinen, 2000-luvun alussa, ja aloittelin itsenäistä elämää, arki oli rakenteeltaan paljon yksinkertaisempaa. Arki vaati tekemistä, mutta ei jatkuvaa ajattelua. Kaupassa käyminen, lääkärissä käyminen, junalippujen osto tehtiin. Ja se oli hoidettu. Päätöksiä oli vähemmän, vaihtoehtoja oli vähemmän ja moni vastuu oli selvästi jollakulla toisella. Asiantuntija tiesi, myyjä neuvoi. Kaupat meni kiinni, järjestelmä sulkeutui.
Jos ajattelee tätä pelkästään hermoston näkökulmasta niin tämä malli antoi keholle selkeän viestin siitä, että asia on ohi, voit rentoutua.
Kymmenen vuotta sitten arki alkoi siirtyä pään sisään
Digitaaliset palvelut olivat ylesityneet kunnolla jo 2010. Arki oli hienovaraisempaa ja moni asia oli helpompaa. Muistan näihin aikoihin, kun tuskailin erilaisten latureiden ja salasanojen kanssa, koska niihin ei ollut aiempaa toimintamallia. Ja miten maltillista se salasanojen käyttö vielä oli siihen aikaan verrattuna nykyiseen.
Monelta osin elämä alkoi tuntua monimutkaisemmalta tässä kohtaa. Asioita ei menty vain ostamaan vaan niitä ensin vertailtiin. Viestintä alkoi tulla useammassa kanavassa. Alkoi tulla sovelluksia ja erilaisia viestintäkanavia mitä kukaan ei varsinaisesti opettanut käyttämään. Tietoa tuli enemmän kun pystyi sisäistämään ja se tarkoitti samalla myös sitä, että piti alkaa tehdä valintoja mitä tietoa halusi korviensa väliin. (Valinta = aina metatyö).
Naisen rooli arjen kokoajana muutti muotoaan. Tekemisen rinnalle tuli jatkuva arviointi, muistaminen ja ennakointi.
Metatyö alkoi kasvaa, vaikka sitä ei vielä oikein tunnistettu työksi.
Tänä päivänä meidän arjen rakenne on taas ihan erilaista. Mikään arkinen asia ei ole pelkkä asia vaan kaikki pitää sisällään useampia kerroksia.
Ruoka ei ole vain ruoka, vaan valinta ravinnosta, hinnasta, alkuperästä ja vaikutuksista. Lapsen harrastus ei ole vain viikottainen tapahtuma vaan aikataulujen, viestien ja varusteiden hallintaa. Kodinkone ei ole vain laite vaan ominaisuuksia, asetuksia ja vertailua. Jopa lepoa tarkkaillaan ja optimoidaan. Arki ei ole pelkästään tekemistä vaan jatkuvaa kokonaisuuksien hallintaa. Ja tämä on se työ, mitä hermosto ei osaa täysin keskeyttää.
Naisen hermosto elää jatkuvassa hienovaraisessa kuormassa
Ihmisen hermosto on rakentunut tilanteisiin, jotka alkavat ja päättyvät. Toimitaan, ratkaistaan, rauhoitutaan. Tämä sykli on biologinen perusta palautumiselle.
Metatyö ei noudata tätä rytmiä. Se ei ala selvästi eikä pääty selvästi. Se kulkee mukana ajatuksissa. Se pysyy taustalla, vaikka mitään konkreettista ei tapahtuisi.
Monessa kodissa nainen on edelleen se, joka yhdistää arjen osat toisiinsa. Hän ei hoida vain tehtäviä, vaan kokonaisuuksia. Hän tietää, mitä seuraavaksi tarvitaan, mitä pitää muistaa ja miten asiat liittyvät toisiinsa.
Tämä on korkean tason kognitiivista työtä. Ja kun sitä tehdään jatkuvasti, hermosto elää jatkuvassa matalassa hälytystilassa.
Näennäisesti helpompi elämä on biologisesti vaativampi
Fyysinen kuormitus on vähentynyt mutta kognitiivinen kuormitus on kasvanut.
Evoluution näkökulmasta tämä on valtava muutos. Ihmisen hermosto ei ole kehittynyt käsittelemään jatkuvaa abstraktien kokonaisuuksien hallintaa ilman selkeitä päätepisteitä. Se on kehittynyt reagoimaan konkreettisiin tilanteisiin ja palaamaan niiden jälkeen lepoon.
Jos sun mieli pitää yllä rakenteita ilman taukoja, palautumisen biologinen sykli häiriintyy. Keho ei saa selkeää signaalia siitä, että kaikki on kunnossa ja valvonnan voi lopettaa.
Sen takia tuntuu siltä, että lepo ei palauta, vaikka elämä vaikuttaa helpolta ulospäin.
Mitä tapahtuu naiseudelle?
Naiseus ei ole pelkkä identiteetti tai rooli. Se on myös hermostollinen tila. Se on kykyä liikkua toiminnan ja vastaanottamisen välillä. Kyky olla aktiivinen ja kyky hellittää. Mutta, jos mieli vaatii jatkuvaa erilaisten asioiden ylläpitoa, hellittämiselle ei jää tilaa. Teet, organisoit ja kannattelet, mutta tämä syklin vastaanottava osuus ei koskaan pääse toteutumaan.
Miltä metatyö oikeasti näyttää
Sepä se, metatyö näyttää ihan tavalliselta arjelta.
Se on sitä, että ajattelu ei koskaan pääse rauhoittumaan yhteen asiaan kerrallaan.
Esimerkiksi:
Istut keittiön pöydässä ja juot kahvia. Samalla huomaat, että yhdellä lapsella alkaa kengät jäädä pieniksi. Mietit, missä välissä käytte kaupassa. Muistat, että ensi viikolla on liikuntapäivä. Tarkistat mielessäsi, onko varusteet kunnossa.
Puhelin värähtää. Et edes avaa viestiä, mutta keho reagoi. Jokin vaatii huomiota. Se jää taka-alalle odottamaan.
Olet ostamassa junalippua. Ennen ostettiin lippu. Nyt vertailet aikatauluja, hintaportaita, peruutusehtoja, istumapaikkoja ja mahdollisia jatkoyhteyksiä. Päätät. Varmistat. Tarkistat vielä kerran.
Valinta ei ole pelkkä valinta. Se on usean muuttujan yhdistelmä.
Ostat jääkaapin. Ennen valittiin malli ja se riitti. Myyjä auttoi ja suositteli. Nyt vertailet energialuokkia, äänenvoimakkuutta, sisätilaratkaisuja, mittoja, toimitusehtoja, takuuta ja arvosteluja. Päätät. Mutta päätös ei sulkeudu. Se jää mieleen pyörimään. Tuliko tehtyä oikea valinta.
Luet laboratoriotuloksen OmaKannasta. Ennen lääkäri kertoi tulkinnan. Nyt saat datan. Googlaat. Vertailet viitearvoja. Mietit, pitäisikö reagoida.
Arki on täynnä tilanteita, joissa sun täytyy tietää hieman enemmän kuin ennen.
Päivän aikana sun huomio siirtyy kymmeniä kertoja:
– tarkistat Wilman, vaikka et tiedä odotatko sieltä mitään
– seuraat useaa viestikanavaa samasta asiasta
– mietit, vastasitko jo siihen yhteen sähköpostiin
– pohdit, pitäisikö kilpailuttaa vakuutus
– vertailet kahta lähes identtistä tuotetta verkkokaupassa
– arvioit säätilaa huomista varten
– huomaat tunnelman muutoksen kotona ja säädät omaa äänenpainoa sen mukaan
– mietit, pitäisikö levätä enemmän — ja alat optimoida lepoa
Yksikään näistä ei ole iso asia.
Mutta yhdessä ne muodostavat jatkuvan hienovaraisen valvonnan.
Hermosto ei erota fyysistä tekemistä ja ajattelutyötä toisistaan. Jokainen keskeytys, jokainen pieni arviointi ja jokainen avoimeksi jäävä ajatus ylläpitää valppautta.
Ajattelu ei ehdi kulkea loppuun asti.
Se pirstaloituu.
Ja pirstaloitunut ajattelu on hermostolle raskasta.
Miksi tämä kuormittaa erityisesti naista
Ehkä sä olet teidän kodissa se, joka yhdistää kokonaisuudet toisiinsa.
Pidät huolta siitä että arki toimii. TIedät, mitä seuraavaksi tarvitaan. Ennakoit, missä kohtaa jokin voi alkaa rakoilla. Pidät yllä perheen rytmiä niin, ettei kuormitus kasva liian suureksi yhdellekään perheenjäsenelle samaan aikaan. Huolehdit rutiinit ja otat vastaan kiukut.
Tämä on korkean tason kognitiivista työtä.
Evoluutiobiologisesti ihmisen hermosto on rakentunut reagoimaan konkreettisiin tilanteisiin, ratkaisemaan ne ja palaamaan sen jälkeen lepoon. Toiminta – purku – rauhoittuminen.
Metatyö ei noudata tätä sykliä.
Se ei ala selvästi.
Se ei pääty selvästi.
Se kulkee mukana jatkuvasti.
Mitä tälle voi tehdä käytännössä
Kukaan ei voi elää elämäänsä tekemättä yhtään metatyötä. Sen välttely ei ole tarkoituksen mukaista. Asioita pitää suunnitella ja järjestää, se on realiteetti ja täysin ok. Se on osaltaan jopa dopamiinijärjestelmää palkitsevaa yhteisön osana toimimista.
Haluan tehdä näkyväksi metatyön siksi että että ymmärrät miten kovilla sun hermosto voi olla. Ja jos sua väsyttää, niin ei ihme.
Metatyö ei vähene itsestään. Se vähenee vain, kun jokin rajataan pois.
Ensimmäinen askel on tunnistaa mitä metatyötä sulle on kertynyt ja ymmärtää, että kaikki se ajattelutyö ei ole pakollista.
Sen jälkeen on tehtävä rakenteellisia päätöksiä:
– Kaikki viestit tarkistetaan yhdessä rajatussa ajassa, ei pitkin päivää.
– Ilmoitukset, jotka eivät ole välttämättömiä, poistetaan.
– Kaikkea ei vertailla. Riittävän hyvä on riittävä.
– Kaikkea ei tarvitse tietää. Tiedon määrää voi rajata.
– Kaikki ei ole sinun projektisi.
Kun metatyö vähenee, huomaat muutoksen kehossa.
Ajatukset alkaa kulkea loppuun asti, se on ihana tunne. Hiljaisuus tuntuu levolliselta, eikä enää ahdistavalta.
Huomio pysyy yhdessä asiassa ilman jatkuvaa tarkkailua.
Ja siinä tilassa naiseus ei ole rooli tai suoritus.
Se on hermostollinen tila, jossa sinun ei tarvitse ylläpitää koko ajan.
Created with systeme.io